Anteeksi Anteeksi, että tämän osan tekeminen viivästyi! Osien ilmstymisaika välikin on alkanut liikaa venyä, tästä lähtien yritän saada osia tiukempaan tahtiin. Lukemaan..

Sarahista oli kovaa vauhtia tulossa Alicen lempilapsenlapsi, olivathan kuitenkin kaikki lapset hänestä suloisia, mutta Sarah oli jotenkin erillaisempi. Tyttö oli jollain tapaa aikuisempi ja rakasti oppia uusia asioita.

 Alice oli se, joka sai huolehtia talon siisteydestä. Muilla kun saattui olemaan liian "kiire". Tiesihän Alice, ettei muilla ollut oikeasti kiire, näkihän perheen miehetkin istuskelemassa harva se päivä telkkarin edessä. Ei, se ei ollut oikea syy. Ketään muuta ei vain yksinkertaisesti huvittanut sellainen kuin siivoaminen. Kuitenkin eräänä aamuna Alice hämmästyi, sillä Julie-joka normaalisti siivosi mielellään oli jättänyt sängyn petaamatta. Se ei ollut normaalia ja Alice tajusi sen, että kaikki ei ollut hyvin tytöllä. Kauaa Alice ei ehtinyt miettiä, kun kuuli puhelimen soivan.

Juostuaan puhelimeen Alice nosti luurin. "Alice Mäntsen puhelimessa", Alice sanoi tottuneesti. "Oletteko Julie Mäntsenin äiti?" kysyi mies. "En, olen hänen mumminsa, mitä Juliesta? Onko hänelle sattunut jotain?" Alice kysyi huolestuneena. "Täällä Julien koulun rehtori, on, sattuneesta syystä lähetämme hänet jo kotiin ja hän saa itse kertoa tapahtuneesta. Sanon sen verran, että lupaamme laittaa tekijän vastuuseen täällä!" rehtori selitti järkyttyneelle Alicelle. 

Silvo, joka ei vielä tiennyt tapahtuneesta oli tulossa juuri töistä ja huomasi, että joku ystävällinen simi oli taas kaatanut roskiksen."Kuinka mones sadaskerta!!" Silvo tuhahti ja päätti käväistä kaupassa samalla.

Alice istui keittiössä odottaen Julien tuloa kotiin. Lopulta hän kuuli auton saapuvan pihaan ja samassa Julie juoksi silmät punaisena Alicen luokse. "Julie?" Alice sanoi katsahaen lapsenlapsensa itkuisiin silmiin.

 "Mitä sinulle on sattunut?" Alice kysyi varovaisesti Julielta noustuaan ylös." E-ei mi-mitään", Julie vastasi hiljaa tuijottaen lattiaa. "Kuule, tiedän että jotain on sattunut ja sen kertominen voi olla vaikeaa, mutta yritä kertoa, se helpottaa", Alice neuvoi hellästi. "Minä en voi, hän-hän tappaa minut! Se oli mun syytä" Julie kirkaisi. "Ei tapa, minä pidän siitä muuten huolen, eikä se ollut varmaankaan sinun syysi", Alice tokaisi. "Mitä sinulle on tapahtunut ja kuka tämä hän on?" Alice jatkoi.

 "yyks yläkoululaispoika, se-se tuli tokalle välkälle naapurikoulusta ja alko taas haukkua ja kiusata Miaa. Mä kielsin sitä kiusaamasta Miaa ja sitte se löi Miaa kovaa ja Mia meni tajuttomaksi ja alko vuotaa vertaa hirveästi päästä. Mä kysyin että miksi se teki niin ja se sano että koska sitä huvitti ja koska olin kieltänyt sitä, sitten mä suutuin hirveesti ja hyökkäsin sen niskaan. Se heitti mut selästään maahan ja sano vielä et Mia ei enää ikinä nousis maasta y-yylös. Sitten kaikki musteni ja mä heräsin koulussa ja rehtori sano ettäää..", Julie kertoi. "Sanoi mitä?" Alice kysyi kalpeana. "että Mia oli poissa", Julie kuiskasi ja alkoi itkeä uudestaan."Rauhoitu, Julie", Alice sanoi järkyttyneenä ja halasi tätä.

 Sillä välin Julie odotti isyystestin tuloksia tuovaa miestä. Hän oli onnistunut saamaan molempien miesten näytteet ja lähettänyt ne ja nyt pitäisi vain saada vastaus. Samassa tummapukuinen mies saapuikin.

 "Onko sinulla tulokset?" Natalie kysyi. "On, tässä kirjekuoressa", Mies sanoi ja ojensi kirjekuoren, jonka Natalie sujautti taskuunsa. Natalie päätti heti mennä vessaan lukittujen ovien taakse katsomaan tulokset.

 Sisälle tullessaan hän kuitenkin törmäsi kalpeaan Aliceen ja Julieen. "Mitä on sattunut?" Natalie kysyi heti huolestuneena. "Juliesta kyse, hän oli koulussa välitunnilla, kun..." Alice sanoi ja kertoi saman minkä Julie oli hänelle kertonut Natalien haukkoessa henkeä samalla.

"Kulta, se on varmaan kamalaa sinulle, mutta ei se sinun syysi ollut", Natalie lohdutti. "Äiti se oli minun vikani. Jos en olisi kieltänyt sitä poikaa kiusaamasta Miaa, hän ei olisi lyönyt Miaa, eikä silloin olisi kuollutkkaan!" Julie huusi itkuisesti.

"Kuuntele Julie, se ei ollut sinun vikasi, rauhoitu, Mia ei olisi halunnut, että syytät itseäsi tapahtuneesta", Natalie lohdutti. "Ei kai, Mia oli aina ymmärtäväinen ja auttavainen, kiitos äiti", Julie sanoi ja halasi tiukasti äitiään.

Miesten tullessa kotiin olivat Natalie ja Alice kertoneet tapahtuneesta ja pyytäneet ettei asiasta puhuttaisi enempää, että Julie saisi rauhoittua. Julien sijasta päätti Anton opettaa Rickin puhumaan. Anton liikuttuikin kovin, kun Rickin ensimmäinen sana oli isä. 

Alice oli tajunnut, että pian olisi kolmosten synttärit, niin täytyihän kaikkien osata puhua, joten ei kun opettamaan. Sarah oppikin puhumaan yhtä nopeasti kuin veljensä. Sarahin ensimmäinen sana oli tuttipullo, sama siis kuin omalla äidillänsä.

 Natalie taas otti vastuukseen opettaa kolmoset kävelemään. Phil sai olla ensimmäinen oppilas. "Katso näin, nostat jalkaasi niin kuin minä", Natalie opetti pitäen poikansa kädestä kiinni. "äeti näänkö?" Phil kysyi hymyillen. "Niin juuri, hienosti", Natalie kehui hymyillen.

Julie yritti todellakin unohtaa kokeneensa, mutta syyllisyys painoi edelleen. Lopulta hän keksi keinon pyytää anteeksi Mialta, hän meni nukkekodinsa ääreen otti kaksi tyttönukkea ja alkoi leikkiä." Anteeksi, että aiheutin kuolemasi", Julie kuiskasi hiljaa nukella toiselle nukelle. "Saat anteeksi ja älä huoli täällä on kaikki hyvin, pääsin äitini luo", nukke vastasi eikä Julie itse liikauttanutkaan suutaan vaan tiesi, että Mia oli itse sanonut tuon kaiken. Miten hän sen tiesi? Sitä ei kukaan tiedä, mutta Julie tunsi itse sen sydämmessään ja ei enää kokenut syyllisyyttä.

Kolmosten taitojen opettelemisen jälkeen vanhemmat olivat todella väsyneitä ja nukahtivatkin suloisesti vierekkäin <3

´

Mutta eivät he silti kauaa saaneet nauttia unistaan, sillä kolmoset olivat hereillä alta aikayksikön huutaen ja kirkuen.

 Natalie suikkasi suukon miehelleen ja meni poimimaan kolmoset yksitellen keittiöön odottamaan ruokaansa. Odottaessaan puuron valmistumista Natalie haki kirjeen työpukunsa taskusta ja vei sen avaimella suljettuun lipastoon, hän ei pystyisi vielä avaamaan sitä. Jos tulos olisi se mitä hän pelkäisi, tapahtuisi taas yksi sokki tässä perheessä. Ei, sitä hän ei tahtonut, joten kirjekuori saisi pysyä siellä niin kauan kunnes Natalie olisi valmis avaamaan sen.

Julie heräsi erittäin hyvällä mielellä, hänen olonsa oli kevyt ja hän tunsi kuinka koko talo tuntui yhtäkkiä vielä miellyttävämmältä mitä se jonkin aikaa sitten oli ollut.

Toinen ilouutinen tuli tuntia myöhemmin, kun Anton kertoi tyttärellensä, että koulut olivat kiinni yöllisen lumimyrskyn takia ja huomenna olisi myös viikonloppu, se jos mikä lisäsi Julien hyvää mieltä, hän kun ei ollut valmis vielä menemään kouluun yksin ja maanantaina kolmosetkin jo tulisivat kouluun.

Silvo auttoi mielellään kolmosten hoidossa. Kun yksi laittoi ruokaa ja toinen tiskasi astiat, saivat kaikki vihdoin heidän masunsa täyteen.

Natalie ja Julie olivat jääneet kahdestaan kotia, kun kaikki muut olivat menneet töihin. Ajankuluksi he katselivat yhdessä piirrettyjä."Äiti kato, hih se huijasi sen putkeen", Julie naurehteli katsoessaan piirettyjä, Natalien hymyillessä..

 Iltapäivällä perheen miehet tulivat töistä, kumpikaan ei ollut saanut ylennystä, mutta silti ihan hyvillä mielin he tulivat.

Silvo oli vakaasti päättänyt tutustua paremmin tyttärensä mieheen. Natalien kanssa sopimisen  jälkeen Silvo ei silti ollut tehnyt elettäkään tutustuaaksen tähän ja päätti viimmeinkin kokeilla tutustua. "Mitenkäs sinulla meni töissä?" Silvo kysäisi. "Noh oikein hyvin, uskon pomoni ylentävän minut pian", Anton tuumasi hiukan hämmästyen.

Hän alkoi tajuta, että Silvo yritti tutustua häneen ja arvosti sitä kuitenkin, vaikkakin pieni hämärä muistikuva Silvosta suutelevan tuntematonta naista hiipi hänen mieleensä.

Illalla oli sitten viimmeinkin kolmosten synttärit, ensimmäisenä kakunpuhaltajana sai aloittaa Rick, äitinsä avustuksella.

Kakun puhalluksen jälkeen Rick alkoi tuntea kutinaa jaloista ja samassa pyörähti ja kasvoi lapseksi."Vau, vähä mulla on iso nyrkki", Rick havaitsi ensimmäiseksi. Tarkkaavainen poika ;)

Tähän väliin kerron surullisesti Alicesta, joka muuttui heti töittensä jälkeen näkymättömäksi ja kun katsoo tarkasti huomaa leijuvan kirjan ja sormuksen. En ole vielä saanut Alicea näkyväksi, mutta toivotaan parasta että piakkoin keksisi, jonkun ratkaisun. Mieluiten olisi kiva saada Alice takaisin näkyväksi, jos joku tietää/keksii jonkun ratkaisun olisin kiitollinen avusta...

Alicen näkymättömyyden vuoksi saivat perheen miehet auttaa Philiä ja Sarahia kasvamaan.

Näistä kahdesta ensiksi Phil kasvoi hymyillen.

 Ja viimmeisenä Sarah, hänkin tarkasteli mielenkiinnolla pidempiä sormiaan." Viimmein säkin kasvoit", Phil totesi katsahtaessaan siskoonsa.

Tässä kaikkien kolmen muodonmuutokset ja uudet huoneet. Phil tahtoi pitää tukkansa samanlaisena kuin se oli ollut ja sai äidiltään uudet vaatteet kuten muutkin kolmosista. Täytyy sanoa, että Phil on edelleen suloinen. 

Rickistä kasvoi suklaasilmäinen veijari, minkälainen oli jo vähän taaperonakin. Olen vieläkin sitä mieltä, että Rick muistuttaa Natalien veljeä Nickiä, johtuisiko kenties silmistä? Komea poika myöskin^^

Tässä poikien yhteinen sinisensävyinen huone. Olen tyytyväinen tähän huoneeseen.

 Ja lopuksi perheen toinen tyttö Sarah, josta kasvoi todella kaunis. Nenä on ehkä vähän leveä, mutta se sopiikin hyvin Sarahille. Kaikki neljä lasta ovat tällä hetkellä ehdotonta perijäainesta! Oih valinnasta tulee vaikea..

Julien viereiseen tyhjään huoneeseen sisustettiin Sarahin oma huone. Seinät ovat pinkit ja kalusteet lilansiniset ja valkoiset. Hyvin tyytyväinen myöskin tähän.

Noustuaan ylös varhain, kaikki neljä lasta huomasivat, että jokin oli muuttunut, sillä talon taakse oli hommattu pieni leikkipuisto. Kaikki pinkoivat innoissaan kukin mihinkin.

Phil laski mielellään liukumäkeä, se oli hänestä hirveän hurjaa. Kerran hän meinasi lentää veljensä niskaan, mutta onneksi Rick kerkesi väistää ja hauskanpito sai jatkua.

Rick oli löytänyt kiipeilytelineen, jossa piti kiivetä päähän asti. Monta kertaa joutui aloittamaan uudestaan, mutta lopulta kiipeily alkoi sujua.

Sarah oli taas kiivennyt ylös torniin ja leikki olevansa merirosvo, joka etsi aarretta :) 

Julie taas pyöriskeli hauskassa laitteessa, jolla sai otettua huimat vauhdit ja taisi siinä pääkin mennä pyörälle. Julie oli onnellinen, että sai vihdoinkin leikkikavereita ja loppujen lopuksi kaikilla oli hauskaa.

Päivällisen ollessa valmis syöksyivät kaikki neljä ruokapöydän ääreen ulkovaatteilla, sillä kaikki aikoivat mennä vielä jatkamaan leikkejään. Silvo ja Anton olivat vasta heränneet ja kuuntelivat nauraen, mitä lapset kertoilivat leikeistään. Kaikki alkoi taas olla hyvin...

Tälläinen osa, nyt on kyllä niskat kipeänä, mutta saanpas kärsiä omista viivytteleyistäni. Nyt kaikki kommentoimaan, jotka ovat lukeneet osan. Pelkkä luin riittää, jos ei muuta keksi. Ainakin tiedät, että tätä seurataan ja ensiosa tulee ilmestymään puolet nopeammin. Tulkaa sitten, joku tökkimään hiilihangolla jos olen laiska :DD