Uusi osa, joka taas myöhästyi kokeiden ja muiden kiireiden sekä kirjoitusinnon puutteen takia, onneksi sain intoa kuitenkin parin päivän loman vuoksi ja sain osan tehtyä, mutta kuitenkin anteeksi anteeksi hirveästi, kauheasti hävettää kun tämä venyi, mut nyt nauttikaa osasta.

Alice palasi taas näkyvien pariin. Ongelmaan auttoi yksinkertaisesti Alicen talosta pois muuttaminen ja takaisin. Kiitos avusta kaikille ehdutusten tekijöille :) Nyt tarinaan. Kun Alice muuttui näkymättömäksi töidensä takia, hän päätti jäädä lopullisesti eläkkeelle. Mistäs sen tietäisi jos sama tapahtuisi uudelleen?

Koko perhe päätti lähteä yhdessä onkimaan takapihalle rakennetun lammen äärelle. Rick oli ensimmäinen, joka onnistui saamaan saalista, nimittäin komea saappaan, jonka joku oli joskus erehdyksissään heittänyt sinne."Yöäh, tämä ei taida olla hauki", Rick tuumasi pettyneenä.

Mäntseneillä oli erittäin hauskaa kalastamassa, Antonia vain suuttutti hirveästi, kun appiukko oli parempi kalastuksessä, Anton itse kun taas kaatuili näyttävästi, eikä meinannut sitten millään pysyä pystyssä. Silvoa vain nauratti tyttärensä miehen toilailailut..

Ilta saapui ja silti kaikki seisoivat vielä kalastamassa." Hei, kerrotaanko kummitusjuttuja?" Phil kysyi innoissaan. "Ei kerrota, mua alkaa pelottaa!" Sarah kiljaisi veljelleen."Mietitäänkö mielummin, mitä tehdään saamistamme kaloista ruuaksi?" Alice ehdotti tähän väliin. "Joo, tehään paistettua kermalohta, nams!" Julie ehdotti vuorostaan. "Kannatetaan", Anton sanoi kompuroiden.

"Vai tehdäänkö kalakeittoa kun on näin paljon kalaa? Katsokaas tätä!" Natalie esitteli ylpeänä Antonin katsoessa vaimoaan pettyneesti, tämän onkitaitojensa takia.(anteeksi talon seinät)

Lapsien mennessä viimmeinkin nukkumaan päättivät vanhemmat juhlistaa 10-vuotis hääpäiväänsä.

"Tiedätkö kultaseni, että näytät yhtä kauniilta kuin silloin, kun tapasin sinut. Saanko pyytää neitiä tanssimaan?" Anton kysyi kohteliaasti ja suuteli vaimonsa kättä.

"Tietenkin, herra Anton" Natalie sanoi leikkisästi hymyillen ja otti miehensä kädestä kiinni, joka veti hänet tanssilattialle.

Natalie nosti kätensä miehensä ympärille ja painoi päänsä miehensä harteille ja tunsi miehen lämpöisen sylin, josta hän ei tahtonut irrottaa otettaan, mutta silti jossain hänen sisällään huusi syyllisyys.

Mutta Natalie hiljensi äänen ja jatkoi tanssiaan kauniin musiikin soidessa.

Seuraavana päivänä soi taas kerran puhelin ja Alice vastasi tuttuun tapaan. Hän kuuli miehen äänen, joka huusi: "Missä tulokset ovat? Enkö sanonut, että ne pitää lähettää minulle heti! "Ööh teillä taitaa olla väärä numero", Alice sanoi ihmeissään."Ai ette olekkaan Natalie, no hyvästi", Mies huudahti ja sulki puhelimen. "Olipas se outoa", Alice hämmästeli itsekseen.

Sarahista oli kasvanut oikein päiväsäde ja luontoihminen. Hän kasteli kukkia ja hymyili, jokaiselle ihmiselle, jonka näki. Pelkkä hänen hymynsä sai ihmiset hyvälle tuulelle. Mekon väri sopii ihanasti kukkiin :)

Siskonsa hymyillessä kaikille, Julie istuskeli keinussa ja mietti tulevaisuuttaan. Hän ei enää surrut ystäväänsä, mutta alkoi murehtia kasvuaan teiniksi ja siirtymistään yläkouluun. Kuultuaan kuitenkin siskonsa kutsun hän juoksi sisälle.

Alice oli huomannut Julien keinussa ja hänen oli tehnyt itsekkin mieli keinua. Alicen valtasi pieni leikkimieisyys, joten hän juoksi keinuun kuin pieni lapsi välittämättä kuka katsoi.

Julie oli mennyt sisälle tosiaankin lukemaan pappansa kanssa kirjoja. Hetken katsellessaan eri kirjoja Julie löysi mielenkiintoisen ruokaoppaan, jossa opeteltiin tekemään itämaisia ruokia, hän alkoikin selailla kirjaa innoissaan.

Mäntsenit olivat päättäneet lähettää kaikki lapset yksityiskouluun, mutta sinne päästäkseen täytyi miellyttää yksityiskoulun rehtoria. Sarah lähetettiin rehtoria vastaam viideltä illalla ja toivottikin rehtorin iloisesti vastaan.

Tervehtimisen jälkeen Sarahia oli neuvottu viemään rehtori tutustumaan heidän taloonsa. Niinpä Sarah vierailutti rehtoria keittiöstä olohuoneeseen ja vessasta makuuhuoneisiin, vasta Julien huoneen kohdalla rehtori alkoi hurrata, taisi pitää lipaston päällä olevista kirjoista taikka sitten pinkistä ;D

Silvo oli sillävälin laittanut lammesta saaduista kaloista ruuan rehtorille. Kaikki söivät ilomielin ja rupatellen rehtorin kanssa, lopulta rehtori kertoi, että hyväksyi hyvinmielin Julien, Rickin, Philin ja Sarahin kouluunsa ja antoi heille uudet koulupuvut ja siten poistui talosta.

Vanhemmat menivät tyytyväisinä nukkumaan, sillä heidän lapsensa olivat päässeet arvostettuun yksityiskouluun.

Aamulla kolmoset pääsivät ensimmäistä kertaa kouluun ja pääsivätkin suoraan yksityiskouluun, Juliekin oli menossa ensimmäisen kerran kouluun Mian kuoleman jälkeen, häntä silti alkoi pelottaa. "Julie onks kaikki hyvin, sä vaikutat pelokkaalta", Sarah kysyi varovasti bussiin mennessä kun huomasi Julien tuijottavan kaukaisuuteen. "Mua vaan jännittää", Julie vastasi hiljaa. "Tuu vaan, mä en anna kenenkään tehä sulle pahaa", Sarah sanoi ja otti siskoaan kädestä. 

Julie hymyili Sarahille ja lopulta sisarukset astuivat yhdessä bussiin poikien perässä.

Vanhukset lueskelivat ja tutkivat yhdessä kirjoja lasten ollessa koulussa ja nuoremman pariskunnan värkkäilessä omiaan.

Antonilla oli sattunut vapaapäivä ja hän käyttikin sen maalamalla maisematauluja, hän keskittyikin maalamiseen niin paljon, että unohti omat tarpeensakkin.

 Tällä kuvalla ei ole mitään järkeä, minusta tuo keinu koivujen keskellä on vain niin ihana<3

Sillävälin Natalie polki täyttä vauhtia kuntopyörässä, mutta mitä varten?

Koska hän oli hankkinut uuden työn tanssialalla, erittäin 'siistin' näköinen auto tulikin hakemaan Natalieta töihin.

 Phil saapui ensimmäisenä koulusta, mutta ei kovin ilahtuneena sillä opettaja oli antanut hälle seiskan. Mutta Phil, mitäs sinä odotit ensimmäisenä päivänä, kymppiäkö? Mutta Philin ilme kyllä oli todella suloinen, miten se opettaja oli voinut vastustaa tuota ilmettä?

Heti ensimmäisenä päivänä Phil toi koulusta myös kaverin, nimittäin erään tytön. Julie naureskeli veljelleen, joka oli aivan punastunut jutellessaan tytölle.

Kaikkien päästyä vihdoin tunkkaisesta bussista, sisarukset päätyivät leikkikentälleen leikkimään leikkejään.

Natalie saapui illalla töistä ihan tyytyväisenä, mutta silti ylennystä ei ollut tullut, vaikka Natalie oli kuinka yrittänyt ennen töittään kuntoilla.

Natalie suunnisti olohuoneeseen, jossa Anton ja Julie seisoskelivat odottavan näköisinä."Tule jo hän kasvaa!" Anton huudahti. "Natalie seisahti ja katsahti tyttäreensä, hänen pieni tyttönsä kasvaisi isoksi!

Ja siinä seisoi teiniksi kasvanut Julie, vihdoin myös loppuperhe päätti tulla onnittelemaan kasvua."Hei vain", Alice sanoi heilauttaen kättään. "Mummi, ooks sä ihan kunnossa?" Julie ihmetteli.

Tässä sitten Julien muodonmuutoksen kokenut huone. Päävärinä toimii pinkki ja kullankeltainen.

Ja tässä itse Julie myöskin muodonmuutoksen jälkeen. Hiukset saivat uuden mallin ja vaatekaapista löytyi Julielle sopiva asu. Sanoisin, että todella kaunis tyttönen!

Natalie purskahti kyyneliin pienen tyttärensä kasvun jälken ja Anton suikkasi hellän suukon vaimolleen. "Äläs nyt, rauhoitu kultaseni", Anton rauhoitteli.

Vanhusten rakkauskin kukoisti edelleen, nimittäin hetkeä myöhemmin Silvo oli hellimässä vaimoaan, hän alkoi sitäpaitsi olla huolissaan jo kovin vanhasta vaimostaan, joka ei luultavasti eläisi enää kovin kauaa.

Tietämättään mistään muusta kuin toisistaan nuorempi pariskunta päätyi sängylle nauttimaan toisistaan, edelleenkin niin suloinen pari :)

Pienen lakanoidenpöllyttämistuokion jälkeen vanhemmat poistuivat makkarista peräkkäin ja jostain syystä alusvaatteillaan :D Heidän pahaksi onnekseen Julie istui tietokoneella ja sattui juuri vilkaisemaan taakseen. "Mitäs te siel teitte?" Julie kysyi virnistäen, Antonin ja Natalien karkaavan punastuneina vessaan.

Rick oli perheen aikainen lintu, hän istui jo kuuden aikoihin aamulla syömässä aamupalaa kun vasta toiset heräilivät. Taisi nälkä vetää puoleensa.

Aamiaisen jälkeen istuttiin pihalle tekemään läksyt. Julie näytti olevan ainoa, joka ei osannut pukeutua oikein kylmään ilmaan.

Ja taas pojat olivat myöhässä koulubussista. Kun tytöt jo istuivat paikoillaan, pojat juoksivat kiireen vilkkaan bussiin. Voi noita poikia!

Natalie oli tajunnut, että pian, joku hänen lapsistaan tulisi jatkamaan suvun perinteitä ja pääsemään perijäksi, joten täytyihän sopivia puolisoita etsiä, vaikkakin lasten tietämättä. Nyt Natalie oli tavannut ihan nätin punatukkaisen naisen ja pyysi saada naisen numeron. Nainen katsoi hieman oudoksuen Natalieta, mutta ojensi lopulta paperilappusen, jossa oli hänen numeronsa.

Julie oli tyytyväinen saapuessaan kotiin, päivä oli mennyt hyvin ja Julie oli saanut uusia ystäviä ja kohdannut mielenkiintoisia ihmisiä ;)

Silvokin saapui töistä ylennys mukanaan ja hän olikin päässyt uransa huipulle Hulluksi Tiedemieheksi. Mutta kukas se tuolla takana näkyy?

Ai se on vain Silvon työkaveri, hetkinen noinko hyvästellään työkaveri? Silvo, oletkohan sinä kertonut minulle kaikkea?

 'Hyvästeltyään' työkaverinsa Silvo ryntäsi puhelimen ääreen ja päätti jäädä eläkkeelle työstään, hän halusi elää loppuelämänsä rauhassa kotona rakkaan vaimonsa, tyttärensä ja tämän miehen ja lastenlastensa kanssa.

Natalie päätti taas kerran kuntoiltuaan hakea postin ja huomasikin paperin, johon oli rustattu mustalla tussilla: Lähetä tulokset tai muuten! Natalie kauhistui ja heitti paperin äkkiä roskiin.

Onneksi Natalie sai muuta ajateltavaa kun Rick ja muut saapuivat koulusta. "Äiskä, äiskä mä sain ekana kympin, kato kato!" Rick huusi riemuissaan ja heiluttaen koetta. "Upeaa, hyvä Rick. minun poikani on nero!" Natalie huudahti iloisena.

Kohta Sarah kiipesi bussista alas huudellen myöskin kympin koetta. "Minun tyttärenikin on nero, vau, ootteko naapurit kateellisia? Hyvä!" Natalie huudahteli.

Natalie päätti valmistaa Rickin ja Sarahin kympien kunniaksi kalkkunapaistia. Koko perhe tykkäsikin siitä erittäin paljon.

Illalla Natalie mesetti salaa isyystuloksia vaativan miehen kanssa.

Mies: "Onko sinulla ne? Mikset lähetä niitä jo?¨

Natalie: "On, mutta en pysty lähettää niitä, pilaat vain meidän elämämme kuitenkin"

Mies; "Mitä luuletko, että tulokset näyttävät minun olevan Julien isä"

Natalie: "Mistä tiedät tyttäreni nimen?" Ja en usko näyttävän!"

Mies: "Tiedän paljon elämästäsi, tiedän vanhempasi, lapsesi ja eritoten miehesikin"

Natalie: "Ole kiltti ja jätä meidät rauhaan!

Mies: Enpä taida, nähdään taas kultsi : D

Natalie: :<

Mies oli häipynyt ja Natalie tajusi, että mies oli vakoillut heitä jo kauan, hän saattoi olla missä vaan. Natalie meni huolestuneena nukkumaan ja päätti huomenna postittaa tulokset, pakkohan hänen oli jos hän halusi perheensä pysyvän turvassa.

Tietämättä salaperäisestä miehestä koko perhe jatkoi elämäänsä ja seuraavana päivänä Julie toikin kympin koulusta, tätä ennen hän ei ollut ikinä saanut kymppiä mistään. Nyt hän olisi valmis yliopistoon, josta hän oli haaveíllut jo kauan aikaa.

Arvakkaapa mitä? Philkin sai kympin ja oli erittäin onnellinen myöskin eräästä toisesta syystä. "Jes, äiti tekee lättyjä nyt ku mä sain kympin!" Phil ajatteli hyvillään. Olisihan pitänyt arvata :)

Heti päästyään sisälle Julie etsi puhelimen käsiinsä ja soitti yliopistolle ja kysyi paikkaa sieltä. Julie hyväksyttiinkin ja stipendejäkin tuli koulumenestyksestä ja ruuanlaitosta. Sitten hän päätti ilmoittaa kotiväelle lähdostään.

"Minä lähden nyt sitten yliopistoon", Julie huudahti hymyillen. "Mitä?" Sarah kirkaisi. "Sä lähet pois, ei!", Rick kauhisteli ja katsoi isosiskoaan surullisena. "Tää ei oo mahdollista! Miks sä lähet?" Phil kysyi järkyttyneenä. "Mä haluan lähteä opiskeleen jonnekkin, jotta pääsisin hyvään ammattiin aikusena", Julie selitti ja oli kauhuissaan, hän ei tajunnut, että pikkusisarukset menisivät noin tolaltaan hänen lähdöstään."Ja jotta voisit hylätä meidät!!" Sarah kiljaisi ja juoksi itkien huoneeseensa. Julie yritti juosta Sarahin perään, mutta Natalie pysäytti hänet. "Anna sisaresi tottua ajatukseen hetken aikaa, hän pelkää katsos menettäväsi sinut, samoin muutkin sisaruksesi", Natalie selitti rauhallisesti estäen itseään itkemästä.

 Sarah oli juossut huoneeseensa ja istui sängyllään itkien ja ajatellen. Miksi Julien täytyi jättää hänet juuri nyt kun hän olisi tarvinnut eniten siskoaan? Miksi kaiken täytyi aina mennä niin ilkeästi? Miksi maailma oli näin epäreilu?

Muut perheenjäsenet tulivat vuoron perään halaamaan Julieta, poikia Julie halasi ensimmäisenä ja lupasi tulla käymään vielä. Viimmeisenä hän halasi äitiään, josta näki, että tämä melkein itki. "Voih minun iso tyttöni muuttaa pois", Natalie kuiskasi itkuisasti. "Äiti, vaikka mä muutanki neljäksi vuodeksi pois niin kyllä sä mut vielä näet, kunhan muistat huolehtia itsestäs, isästä ja kolmosista, älä murehdi musta", Julie sanoi äidilleen. "Voih, sinua, mutta muista varoa yliopistolla, koskaan ei tiedä, mitä siellä voi tapahtua", Natalie varoitti ja halasi vielä tiukasti esikoistaan.

 Julie katsahti vielä kerran ympärilleen sekä erityisesti ylös Sarahin ikkunaan. Sitten hän avasi taksin oven, istahti penkille ja sulki oven tietäen, että nyt hän olisi omillaan, ei isää ei äitiä tai ketään, nyt hän pääsisi aloittamaan oman elämänsä.

Tuossapa se oli tämä osa. Toivottavasti tykkäsitte osasta ja olisi ihanaa, jos jaksaisitte kommentoida osaa, ne piristävät ja antavat intoa uuden osan tekoon :)