18. Asiat ratkeavat

Ja taas osa on myöhästynyt, voih. No ehkä annatte minulle anteeksi senkin takia, koska osa on tavallista pidempi ja lopussa onkin perijä-äänestys! Nyt äkkiä lukemaan!

~~Yliopistolla~~

Julie seisoi ison valkoisen talon edessä ja mietti uskaltaisiko mennä sisään. Tänne hänet oli kuitenkin neuvottu, joten kai hänellä oli oikeus mennä sisään?

Ennen kuin Julie kerkesi ottaa askeltakaan, hän näki miehen, joka tuli ovelta päin häntä kohti. Miehellä oli mustat hiukset ja tummat aurinkolasit ja punainen talvitakki! "Olipa outo yhdistelmä", ajatteli Julie. "Oletko Julie Mäntsen, Natalie Mäntsenin tytär?" kysyi mies. "Olen", Julie vastasi arasti. "Olen Otto, äitisi yliopistoaikainen ystävä, joka on odottanut kaikki nämä vuodet, että hänen lapsensa saapuisivat tänne, nyt jätän tämän talon haltuusi", Otto kertoi. "S-selvä", Julie sanoi. "Lähden samantien täältä pois, kerro äitillesi terveisiä minulta", Otto sanoi ja meni sisälle.

Julie käveli sisään taloon ja saapui pieneen keittiöön. Hän katsahti ympärilleen ja huomasi, että kaikki huonekalut olivat vanhan ja kuluneen näköisiä, hän päättikin, että ensimmäiseksi tekisi remontin taloon heti seuraavana päivänä. Julie kuuli Oton puhuvan puhelimessa ja arveli miehen soittavan taksia, samassa mies poistuikin taksiin ja Julie jäi yksin taloon.

Julie kiersi koko talon ja tuli lopulta pimeähköön huoneeseen, jossa seinillä riippui kaksi naisen muotokuvaa."Äiti ja mumma nuorina" Julie sanoi ääneen. "Miksi ne oli jätetty tänne?" Julie kuiskasi katsoessaan tauluja ja päättikin siirtää ne omaan makkariinsa kun sellainen tulisi tehtyä.

Seuraavana iltana talon remontti oli valmis ja valmis oli myös Natalie, joka oli tehnyt itselleen uuden tyylin. Kaunis nuori nainen :)

Kun kaikki oli aivan varmasti valmista Julie päätti soittaa yliopistolle, valitakseen pääaineen. Hän päättikin valita Psykologian, joka kuulosti mielenkiintoiselta.

~~Sillä välin kotona~~

Natalie ja Alice söivät kahdestaan illallistaan, kolmoset nukkuivat jo ja Anton ja Silvo olivat töissä. Illallinen ei vain sujunut kovin hyvin sillä Natalie oli alkanut huolestua äidistään ja yritti hellävaroen saada äitiään rauhoittumaan päivän askareissa. Alice kun teki ikäänsä katsoen aivan liikaa kodinhoitotöitä. "Etkö tajua, että et ole enää nuori!" Natalie sanoi. "Kyllä tajuan, mutta ette te pärjää ilman minun ja Silvon apua!" Alice väitti vastaan. "Etkä itsekkään ole enää mikään teinityttö, sen käsityksen kaikki saavat pukeutumisesi vuoksi", Alice jatkoi. "Luuletko, etten tiedä, että vanhenen kamalan näköiseksi?!!" Natalie kirkaisi lopulta ja poistui kyyneliään pidätellen makuuhuoneeseensa. "En minä tarkoittanut loukata", Alice yritti sanoa Natalielle, mutta tämä oli jo mennyt.

Antonin tultua töistä hän kohtasi pihalla itkuisen vaimonsa ja halasi tätä pitkään. "Rakastatko sinä vielä minua, vaikka mä vanhenen koko ajan?" Natalie kysyi itkuisasti mieheltään. "Tietenkin rakastan", Anton sanoi hellästi.

"Minä tiedän pukeutuvani liian nuorisomaisesti, joten päätin, että tästä lähtien pukeudun aikuisemmin", Natalie selitti Antonin hymyillessä vaimonsa kriisille.

Ehkä Natalien murheet äitinsä vuoksi eivät olleetkaan aivan turhia sillä Alice alkoi kokea muistinmenetyksiä, eikä välillä tiennyt edes missä oli hänen makuuhuoneensa. Silvo yllätti vaimonsa eräänä iltana Julien vanhasta sängystä."Minä en tiedä mitä minulle on tapahtumassa", Alice selitti itkuisasti Silvolle, joka vei kädestä pitäen vaimonsa oikeaan makuuhuoneeseen.

Sarah oli ollut kovin yksinäinen Julien lähdöstä asti, olihan hänellä kaksoisveljensä, mutta eivät ne voineet korvata Julieta. Sarah ei ollut koskaan kovin läheinen veljiensä kanssa, vaikka he olivatkin kolmosia, hän oli aina leikkinyt Julien kanssa ja nyt isosisko oli kaukana.

Rick oli sännänyt pihalle yksin kiipeilemään. Hän tarvitsi aikaa ajatella kaikessa rauhassa ilman sisaruksiaan.

Rick ei tainnut olla ainoa, joka kaipasi omaa rauhaa. Sarah oli nimittäin myöhästyä bussista, koska oli mennyt myöskin omaan paikkaansa ajattelemaan. Aavistelenko teini-iän tuloa?

Natalie oli viimmein tehnyt päätöksensä isyystestin suhteen ja päätti antaa kirjekuoren, jossa tulokset olivat miehelle, joka niitä pyysi. Itse hän ei ollut voinut pystyä katsomaan tuloksia. Soitettuaan miehen saavan tulokset Natalie söi hermostuneena aamupalansa, kirjekuoren poltellessa hänen taskussaan.

Hetken päästä hän kuuli ääntä ja näki miehen seisovan vähän matkan päästä heidän talostaan. Hän käveli miehen luokse ja yritti tunnistaa kuka yliopistoaikainen mies oli.

Sitten mies kääntyi. "Heikki!! Sinäkö?" Natalie kirkaisi, tunnistettuaan miehen. "No Natalie muruseni, ei sit olla pitkään aikaan nähty, olet lihonut ja rupsahtanut viimme hetkestämme", Heikki tokaisi ilkeästi. "Heikki minä tuota sinä ööh", Natalie sopersi sekalaisesti, hän ei enää voinut ymmärtää kuinka oli joskus voinut maata tuon miehen kanssa. "Ei ole aikaa puhua minun komeudestani, haluan nähdä ne tulokset!" Heikki komensi.

"Hyvä on, kai minun on pakko ne sinulle näyttää", Natalie sanoi antautuneena ja ojensi kirjekuoren. Heikki repi kirjekuoren auki ja katsoi tuloksia Natalien pelätessä pahinta.

Samassa mies työnsi kirjeen taskuunsa ja tönäisi Natalieta vihaisesti."Sinä, senkin idiootti, tässä lukee, että nuorimmaisesi ovat miehesi, mutta vanhin tyttäresi on MINUN!" Heikki huusi vihaisena. "Sinun? Eeei voi olla mahdollista, sinä et ole Julien isä!!" Natalie kirkui säikähtäneenä. "No on näköjään mahdollista!" Heikki huusi. "Minä en koskaan tahtonut lapsia ja nyt saan kuulla, että minulla on melkein samanikäinen tytär kuin minä olen!!" Heikki huusi edelleen. "Jos et olisi pyytänyt tuloksia, ei sinulla olisi ollutkaan ja älä luule, että pääset Julien isäksi!" Natalie tiuski. "En varmana halua vanhan akan tyttären isäksi!! Miehelläs on onnea, hah!" Heikki huusi ja otti Nataliesta kiinni.

"Päästä irti senkin raakalainen!" Natalie kirkui, mutta Heikki työnsi hänet lähemmät itseään ja samassa hän tunsi miehen huulet omiaan vasten.

Natalie irtautui miehen otteesta ja yritti juosta pakoon, mutta ei päässyt, Heikki oli aivan liian vahva. Sattumalta kolmoset pääsivät koulusta ja Rick huomasi ensimmäiseä äitinsä hädässä. "Rick hae isäsi, äkkiä!" Natalie huusi. Rick juoksi sisälle huutaen isäänsä ja samassa Anton juoksi pihalle ja näki itkuisan vaimonsa yrittäen päästä vieraan miehen otteesta.

Anton löi miestä kovaa ja tämä vapautti otteensa Nataliesta, joka juoksi peloissaan sisälle lastensa kanssa. "Älä ikinä satu vaimooni noin!!" Anton huusi ääni täynnä vihaa ja löi miestä toistamiseen uudelleen.

"Kantsis lyödä vaimoaskin, se ei ole ollut sinulle ihan rehellinen", Mies vielä sanoi. "Mitä? Häivy tontiltamme tai saat maksaa!" Anton uhkasi.

"Oletko kunnossa?" Anton kysyi. "Olen, kiitos sinun", Natalie sanoi. "Mutta minun täytyy kertoa sinulle eräs asia, en ole ollut täysin rehellinen sinulle..", Natalie sanoi ja vei miehensä olohuoneeseen, jossa Natalie tunnusti kaiken.

Rick nukkui seuraavan yön levottomasti sillä hän oli kuunnellut salaa vanhempiensa keskustelua myöhään yöhän. Onneksi poika ei kuitenkaan ollut kuullut koko keskustelua vain loppuosan, jossa he olivat sopineet, onneksi. Rick kuitenki tiesi nyt, että Juliella ei ollut samaa isää mikä muilla heistä oli, mutta ei se häntä haitannut Julie oli kuitenkin aina hänen isosiskonsa, eikä Rickillä ollut aikomustakaan kertoa kaksoissiskolleen- tai veljelleen.

Tällä kuvalla ei ole mitään merkitystä, mutta eikös nuo ruuat näytä herkullisilta nams :p

Kuten Rick olikin kuullut, Anton ja Natalie olivat sopineet. Anton oli aluksi kauhistunut sitä ettei ollutkaan Julien oikea isä, mutta oli lopulta hyväksynyt sen. Olihan hän aina tuuminut, ettei Julie ollut yhtään hänen näköisensä. Julie pysyisi kuitenkin aina hänen lapsenaan, vaikkei olisikaan biologisesti. Ja nämä pettämiset olivat olleet oikeastaan hänen syytään, jos hän ei olisi 'hylännyt' Natalieta pitkäksi ajaksi, ei tämä luultavasti olisi saanut masennusta eikä siten pettänyt häntä. Kestäisihän se, että hän taas pystyisi 100% luottamaan vaimoonsa, mutta he olivat tehneet niin lujat uskomukset toisilleen eilen, että rakasti silti paljon Natalieta.

En tiedä olenko kertonut, mutta Natalie oli saanut viimmeinkin töitä ravintola-alalta ja olikin tuonut jo pari ylennystä mukanaan. Ehkä uran huippu voitaisiinkin saada suoritetuksi :>

Jokainen kolmosista oli tuonut koulusta oman kaverin. Siinä sitten juteltavaa riitti niin aaveista kuin astronauteista mitä kumminpiin aiheisiinkin asti.

Rick oli tuonut koulusta mustahiuksisen nätin tytön nimeltä Iines. He ystävystyivätkin heti. He leikkivät yhdessä ja juttelivat.

Iines joutui kuitenkin nopeasti lähtemään ja Rick yllättyi kovasti kun tyttö halasi tätä lämpimästi. "Nähää", Iines huikkasi vielä ja vilkutti hymyillen Rickille, poika olikin aivan myyty :D

Sarahin tuoma kaveri paljastuikin rohkeaksi pojaksi, joka oli selvästi ihastunut suora ja rohkea luonteiseen Sarahiin, tosin pojalla oli outo tapa näyttää se. "Siis, tiesiks et musta tulee rikas isona?" Pekka kysyi. "No en", Sarah sanoi kyllästyneenä, Pekka oli puhunut koko ajan vain itsestään ja luuli ilmeisestikkin, että Sarah piti tämän jutuista. "Arvaa mitä, mä tykkään susta!" Pekka sanoi kiertelemättä. "Sori, mut mä en tykkää susta", Sarah vastasi myöskin kiertelemättä."Ai, no mä meen sit hei!" Pekka sanoi ja juoksi nauraen kotiinsa. "Outoi noi pojat", Sarah ajatteli.

Phil oli taas tuonut parhaan ystävänsä Terhikin, jonka kanssa jutteli koulupäivästään. Puhumisen hoiti enimmäkseen tyttö, sillä Phil oli ujo puhumaan. "Siis ku meillä o yks hyvä CD-levy kotona, mut mä en oikein osaa tanssii niis kappaleis ku ne menee niin hitaasti", Terhikki kertoi, samassa Phil keksi hyvän idean.

"Mä oon tota ihan hyvä tanssii, et tanssitaanko, nii et mä voisi opettaa sua?" Phil kysyi ujosti näyttäen kättään. "ööh joo", Terhikki vastasi yhtä ujosti.

Phil otti tyttöä kädestä ja yhdessä he pyöriskelivät kuvitellun musiikin tahdissa :)

Lopulta alkoi tulla myöhä ja lapset lopettivat tanssimisen. "Tiiäkkö et musta sä olit hyvä tanssiin", Phil sanoi punastellen. "Kiitti, säki oot", Terhikki vastasi ja punastui rajusti, yrittäen väistää pojan katseen.

Terhikin lähdettyä oli kolmosten aika kasvaa teineiksi, suurinosa oli seuraamassa tapahtumaa.

Kaikki kolme kasvoivat suunnilleen yhtä aikaa ja Natalie oli hypätä järkytyksestä kattoon tajutessaan, että kaikki lapset olivat nyt isoja." Vauh vähä mä oon nyt vahva", Rick ajatteli kasvunsa jälkeen.

Ei teineys vaikuttanut kolmosiin paljoa vaikuttavan, sillä kaikki kolme säntäsivät muodonmuutosten jälkeen pihalle, minnes muuallekkaan kuin leikkikentälleen. Kaikki vaan tuntui pienentyneen, että jalatkin ottivat kiipeilytelineessä maahan.

Muodonmuutosten jälkeen Rick Mäntsen, pidän edelleen nuo hiukset sopivat niin hyvin, tavoitteeksi tuli mammona. Rick pitää meikkaavista ja urheilullisista tytöistä, mutta muokatut hiukset sanovat ei.

Phil Mäntsen, hiukset pysyi myöskin samana, tavoitteeksi tuli perhe. Mieltymyksenä punatukkaiset tytöt, jotka ovat tekniikan asian tuntioita, mutta eivät saisi olla vamppyyreita.

Sarah Mäntsen, sama hiustyyli, mutta tummanruskean värisenä. Tavoitteeksi tuli nautinto, mieltymyksenä mustahiuksiset urhot uikkareissa, mutta hajuvettä he eivät saa käyttää.

Kolmoset kyselivät mummiltaan yliopistosta, sillä kaikki kolme tahtoivat kiiresti siskonsa kanssa opiskelemaan."Koska sinne saa lähteä?" Rick kysyi. "Vaikka heti", Alice sanoi. "Ette kai te vielä aio?" Alice kauhisteli. "Ei nyt ihan vielä, pitää ensin saada stipendit", Phil vastasi.

Niinhän siinä kävi, että Sarah ja Rick alkoivat heti samana iltana kuntoilla, jotta saisivat pullistus stipendin, Phil sen sijaa pelasi shakkia.

Lopulta stipendit oli saatu kasaan ja kolmoset mietiskelivät lähtöä. "Eikös meidän kannattais lähteä samantien nyt kun ollaan valmiita?" Phil kysyi muilta. "No kannattais oikeastaan, ei me tääl tehä mitää", Rick vastasi. "Oltas vaan tiellä", Sarah myönteli. "Lähetään sit", Phil vastasi.

Ennen kuin kukaan ehti nousta seisoi Natalie heidän edessään vihaisena. "Mitä ihmettä? Meinaatteko mennä jo nyt yliopistoon?" Natalie kysyi vihaisena. "Äiti sä et voi pitää meitä täällä, me halutaan jo yliopistoon", Rick sanoi. "Hyvä on, mutta muistattekin soittaa todella usein", Natalie sanoi. "Joo, vaikka joka tunti, jos ny vaan päästään", Sarah vastasi.

Eiku tuumasta toimeen, kolmoset tilasivat samantien taksin ja Phil tarttui vielä uudestaan puhelimeen. "Kenelle sä oikein soitat", Sarah sanoi ivallisesti veljelleen. "Shh", Phil kuiskasi ja pyysi kaksoissiskoaan menemään jo taksiin. Lopulta Philkin oli valmis ja kaikki kolme pääsivät lähtemään.

*Yliopistolla*

Julie istui pöydässä ja söi aamiaistaan, kunnes kuuli ääniä, simien ääniä ja hän tunsi vielä äänet!

Julie astui ovesta ulos ja näki pihalla viisi simiä, kaksi tuntematonta naista ja kolmoset! Julie juoksi halaamaan pikkusisaruksiaan vuoron perään, miten he olivatkaan aikuistuneet!

Julien saatua kaikki sisälle, hän komensi jokaisen vaihtamaan paremmat vaatteet ylle ja vieraille naisille hän pyysi saada tehdä muodonmuutokset. Sitten Sarah tarttui puhelimeen ensimmäisenä ja valitsi pääaineekseen Taideopin.

Paria tuntia myöhemmin kaikki istuivat taikka seisoskelivat lounaan äärellä.

Tässä vähän tarkemmin, muistattekos ketkä nuo kaksi vierasta naista ovat?

Terhikki, Philin ystävä, jonka Phil pyysi mukaansa yliopistolle. Terhikki on ihan nätti, mutta nenä ja huulet ovat vähän häiritseviä.

Samaan syssyyn hän oli pyytänyt Rickin ystävän Iineksenkin mukaan. Iineskin on aivan nätti neiti, nenä vaan on vähäsen pitkänpuoleinen.

Poikien ja tyttöjen tunteet alkoivat käydä kuumina nähtyään toisensa pitkästä aikaa. Enää ei tiedä, kuka tykkää kenestäkin. Saa nähdä miten tässäkin käy :/

Juliella kävi myös tunteet kuumina, mutta aivan erillaiseen simiin. Hän oli alkanut tuntea vetoa lehmäasuista herraa kohden. Ujona tyttönä hän pyysi Sarahia, joka oli rohkeampi 'esittelemään' Julien lehmälle.

Sarah kokikin aikamoisen järkytyksen kun huomasi miehen ollessa suihkussa, että lehmäpuvun alta paljastuikin komea mies. Taitaa olla sama mies kuin Natalien yliopisto aikana.

Sarahin kerrottua lehmälle siskostaan pääsi Julie tutustumaan ihastukseensa. Molemmat olivat aluksi hieman hämillään, mutta lopulta juttu alkoi luistaa. "Tiiäkkö et miks mul on aina puku päällä?" Lehmämaskotti kysyi Julielta vähän ajan kuluttua. "Koska pelkäät et jos kaikki näkee minkälainen sä oikeasti ulkonäöltä oot, kukaan ei ota sua enää vakavasti", Julie arveli. "Jooh, mistä sä tiesit?" Lehmä kysyi. "Mä tunnen itse joskus niin", Julie vastasi surullisesti.

"Tiiäkkö mä en oo koskaan voinu kertoa kellekkään muulle tälläsia asioita, mitä mä sulle oon kertonu, kaikki on pitäny mua vaan rumana lehmänä", Lehmämaskotti sanoi ujosti. Julie punastui noista sanoista, mutta pian lehmämaskotti joutui lähteä.