No vihdoin tämä osa on täällä, kuukausi siihen menikin siitä olen pahoillani mutta inspiraatiota ei ole ollut eikä oikein kunnon aikaakaan. Vielä varoituksen sana osa on tavallista lyhyempi sillä ekalla kerralla pelasin tämän osan ja kone tilttasi ja jouduin pelata uudestaan osan ja jättää suuren osan kuvista pois joten sanottaisiinko tätä pinoiseksi ekstraosaksi johon olen vihdoin saanut ladatut. Hackeja on nyt myös pari nimittäin raskausvaatehacki,shoppaa kotona naulakko ja kolmosneloshacki. Ehkä nyt voisimme kuitenkin siirtyä itse osaan...

Ketäs tässä on? Kymmenen pistettä ja papukaija merkki sille joka arvaa ketkä kaikki tässä ovat. Mutta ennen mennään kurkkimaan kaikkien uudet muodonmuutokset niin kuka huomasi mitä taaenpana kuvassa tapahtuu? Aivan, Natalie on raskaana ja Anton on hellimässä mahaa.

Aloittakaamme nyt kuitenkin Silvosta josta tuli todella komea herra, en tiennytkään että hän on noin söpö :) Silvo kohtaa vanhuuden muutaman päivän päästä joten ette näe häntä kauaa tuollaisena.

Kantaäiti Alice, harmaantui tyylikäästi vanhukseksi, mutta halusi kuitenkin pysyä vielä nuorekkaana.

Anton muutti tyyliään aikuisemmaksi koska olisihan heillä pian lapsi/lapsia. Hän värjäsi tukkansa punertavaksi Natalien kannustuksella.(anteeksi sisäkuva, unohtui ottaa pihalta)

Ja viimmeiseksi perijämme Natalie joka muutti kampaustaan ja tyyliään naisellisemmaksi sekä laittoi vähän meikkiä naamaan.

Talokin oli kokenut muodonmuutoksen mutta aika huonon sellaisen. Talosta eikä sen huoneistä ole kuvia, mutta teen tämän osan jälkeen taloesittelyn jossa nähdään ne.

Natalie ja Anton menivät kihloihin kun Alice alkoi käydä niin sietämättömäksi soitellessaan että miksei se kelvoton pojankoltiainen ole vauvan luona :D Nataliesta on paljastunut myös uusia piirteitä hän ei ole enää niin iloinen kuin ennen johtuisikohan se yliopisto aikaisesta elämästä josta ei ole kerrottu kenellekkään?

Anton oli alkanut huomata että siitä lähtien kun hän oli muuttanut mäntseneille oli roskis ollut joka aamu kaadattu, Natalien vanhempien mukaan sitä ei oltu ennemmin kaadettu ainakaan näin tiuhaan tahtiin. Niimpä hän alkoi epäillä että jollakin oli häntä jotakin vastaan, mutta mitä? Pieni aavistus hänellä oli , mutta uskoi että Natalalie ei ikinä tekisi sitä hänelle vai tekisikö? Natalie oli muuttunut hän tiesi sen ja mikä pahinta huononpaan suuntaan, saattoihan se kyllä johtua raskauden aikaisesta masennuksesta, mutta jotenkin hän ei sitä uskonut. Jotakin oli tapahtunut Yliopistossa ja sen Anton halusi saada selville kunhan ensin vauva/vauvat olisi syntynyneet.

Seuraavana varhaisena aamuna Anton oli tekemässä aamupalaa kokeillessaam kokata ensimmäistä kertaa Mäntsenien keittiössä, hän kun rakasti ruuanlaittoa. Natalie katseli joka aamu tv-sarjaa joka kertoo täydellisistä naisista."Olisinpa itsekkin täydellinen",Natalie huokaisi hiljaa.

Koko perhe istui yhdessä aamupalalla jonka Anton oli valmistanut kun yhtäkkiä Natalien maha pomppasi."Ooh, nytte se syntyy!"Natalie kiljahti kunnes huomasi että ei se alkanutkaan.

"Älä höpsi kulta, ei se vielä synny!"Alice sanoi ja tiesi oikein olihan hän synnyttänyt kaksi lasta."Natalie oli aina kovin hätäinen. Pikku likkanakin hän tahtoin aina ensimmäisenä ruokaa ja silloin kun hän oli näin pieni hän tahtoi jo opetella potalle!"Alice selosti Antonille joka katsoi hieman kummissaan anoppiaan."Äiti, ei nyt tarvitse tuollaisia kertoa, olin niin pieni!"Natalie sanoi nolostuneena."Mutta minä kerroin ihan tosi juttuja",Alice vastasi."Sen takia niitä ei tarttekkaan!"Natalie sanoi jo hieman hymyillen.

Kun aamupala oli syöty tuli aika lähteä töihin siis vanhemman pariskunnan. Natalie oli äitiyslomalla ja Anton ei ollut vielä saanut töitä joten vain Silvo ja Alice lähtivät. Alice oli jo lähellä elämäntavoitettaan päästä titaaninaiseksi tällä hetkellä hän oli poliisipäällikkö. Silvo toimii edelleen tiedealalla matkamuistomaakarina.

"Kuules kultaseni, olet ollut yliopiston jälkeen niin surumielinen että haluan piristää sinua joten ehkä me voisimme pitää hieman hauskaa kun vanhempasi ovat töissä?"Anton kysyi ja vinkkasi silmää poistuen makkariin. "No ehkä me voisimmekin!"Natalie tuumasi ja nousi sohvalta Antonin perään makuuhuoneeseen.

Makuuhuoneessa Anton sieppasi Natalien syliinsä suudellen joka hymyili oikein kunnolla miehelle pitkästä aikaa eikä kauaa kulunut kun vaatteetkin alkoivat lennellä molempien yltä pois.

Pian jo siirryttiin sänkyn puolelle ja kaikki  tietää mitä siellä tapahtui joten me voisimmekin tästä häipyä hetkeksi.

Parisen tuntia kului ja Natalie heräsi uneliaana, mutta tyytyväisenä.

Kylvyn jälkeen oli mukava ja lämmin olo, sitä kyllä ei vaan kauaa kestänyt sillä Natalie alkoi tuntea ikäviä supistuksia hän tajusi että vauva oli etuajassa jos se nyt syntyisi tai pahempaa jospa se meinaisi mennä kesken. Kaikkien onneksi kipu ja supistukset loppuivat eikä vauvakaan ollut mennyt kesken.

Natalie päätti olla kertomatta supistuksista, olisi vain parempi että kukaan ei saisi tietää. Äiti vain alkaisi hössöttää,Anton ja isä huolestuisivat liikaa. Oli hänellä muitakin murheita mitä murehtia nimittäin yleensäkkin se  oliko lapsi Antonin vai jonkun muun miehen yliopistolta? Jos olisi Anton jättäisi hänet kuin nallin kalliolta eikä hän voisi kuvitellakkaan elävänsä ilman tätä. Paras olisi toivoa että lapsi olisi Antonin ja vaikuttaa mahdollisimman iloiselta hän oli viimmen aikoina ollut liian surumielinen, Antonkin oli sen sanonut ja jo alkanut epäillä häntä vaikkei sitä kertonutkaan. Voi miten hän voisi olla rauhallinen kun niin monet asiat vaivasivat, no pitäisi vain yrittää olla rauhallinen...

Alice saapui töistä hieman apein ilmein sillä ylennystä ei ollut tullut, no seuraavana päivänä sitten!

Alicen työkaveri oli tullut mukana. Alice jutteli miehen kanssa lapsenlapsista ja isovanhemmuudesta."Olisinko mumma,mummo vai mummi?"Alice mietiskeli."Etkös voisi olla mummi ja miehesi pappa?"Mies kysyi."Minä aion olla Äijä omille lapsenlapsilleni!Mies jatkoi."Äijä? Siis joku katumies?"Alice hihitteli."Ei, meillä päin sanotaan isoisää Äijäksi se tarkoittaa ihan samaa kuin paappa, pappa tai ukki!"Mies selitti ja sanoi kertovansa pomolle hyvää Alicesta jotta tämä saisi ylennyksen.

Myös Silvo saapui töistä, mutta hyvinmielin sillä hän oli saanut ylennyksen ja päässyt jäseneksi tieteen salaseuraan.

"Kuulitteko kaikki mä sain ylennyksen ja kohta saan neljännen lapsenlapsen! Kadehditteko? Huhuu?"Silvo huusi mahtaillen niin ettö varmaan koko Green Salles kuuli :D

Perheen miehet päättivät perustaa miesten lukupiirin, no ei vaiteskaan :P Molemmat nyt vain sattuivat lukemaan yhtäaikaa. Miehet eivät kuitenkaan jutelleet keskenään vaikka niin olisi voinut luullakin sillä Silvolla on edelleen vaikeuksia luovuttaa hänen pikku tyttönsä Antonille vaikka itse tietääkin Antonin olevan kunnon mies.

Alicen huulille oli hymy noussut pidettyään tyttärensä kanssa pienen "äititytärhetken" Hän oli saanut kuulla että nuoripari oli viettänyt pienen yhteisen hupihetken ja näki taas tyttärensä huulilla hymyn jota ei ollut pitkään aikaan näkynyt.

Kului parisen viikkoa rauhallisesti kunnes sitten eräänä aurinkoisena aamuna eteisessä Natalie alkoi tuntea samanlaista kipua kuin aiemmin mutta jotenkin vielä kipeämpää ja pitkempää. Tällä kertaa synnytys alkoi oikeasti.

Natalie alkoi kirkua ja huutaa kovaa siihen sitten heräsivät kaikki vaitsi Silvo jolla oli tódella hyvät unenlahjat. Anton juoksi kauhuissaan eteiseen katsomaan mutta ei osannut tehdä mitään muuta kuin valitella."Miksi juuri minun kihlattuni joutuu kokemaan kovan synnytyksen, miksen minä osaa tehdä mitään!"Anton valitti ja huitoi käsiään. Alice taas ei voinut oikein mitenkään reakoida kun hänen piti lähteä töihin."Hei hei kulta, muista henkitellä välillä",Alice sanoi tytölleen ja astui kimppakyytiin.

Ja hetken kuluttua vauva ponkahti vatsasta."Oi kun olet pieni, mutta hetkinen sinulla on siniset silmät, eikä suvullani tai Antonin suvulla ole sinisiä silmiä!"Natalie sanoi säihkähtäneenä.

Totta tosiaan uudella tulokkaalla oli siniset silmät ja ruskeat kulmat sekä Natalien ihonväri.

"Ei hätää pikkuinen vaikka et olisi Antonin lapsi, hän tulee aina olemaan isäsi, siitä minä pidän huolen!"Natalie kuiskasi tytölleen. "Sinun nimeksi tulee Julie sen nimen olemme sinulle päättäneet",Natalie sanoi tyttärelleen.

Julielle rakennettiin huone yläkertaan joka sisustettiin aika lailla vaaleanpunaisella.(anteeksi kuva ylhäältä päin, mutta huoneesta ei olisi muuten saanut kunnon kuvaa)

Heti äitinsä laskettua kehtoon muut halusivat tulla katsomaan pikku Julieta. "Oletpa sinä suloinen pieni tyttö, olet isän pikku tyttö!"Anton lässytteli. Sen huomion hän teki että huomasi että tytöllä oli ruskeat hiukset ja siniset silmät. Hiuksien värin hän uskoi periytyneen Alicelta, mutta ne silmät, keltäs ne oli? No ehkä Natalien suvussa on sinisilmäisyyttä.

Saavuttuuan ensimmäisenä töistä Silvo juoksi neljännen lapsenlapsen luokse. Eihän ollut niitä kolmea nähnyt kuin vilaukselta mutta nyt hän näki oikein kunnolla. Tuollaisiako Nick ja Nataliekin olivat olleet niin pieniä ja suloisia kuin Juliekin. Olihan siitä jo aikaa mutta silti Julie toi Silvon mieleen Natalien jota hän oli pienenä sanonut enkelitytöksi."Kuka on papan pikku tyttö? Kuka on?"Silvo kyseli ja kutitti pikkuista."hihitätääääätätäähihi",Julie höpötteli papallensa. Silvo hymyili tytölle ja tiesi että tästä tytöstä tulisi vielä herttainen ja kaunis tyttö!

Siihen päättyy tämä osa. Taidan tässä nyt sitten jo etukäteen sanoa että lähden 27.11 lomalle kahdeksi viikoksi joten luultavammin uutta osaa ei tule ennen lomaa muuta kuin taloesittely eikä loman aikana tietenkään eli saatte odottaa n.3-4 viikkoa uutta osaa sori :( Mutta kommentoikaa nytte tätä osaa ja arvauksia voi suorittaa Julien oikeasta isästä, ladattuja voi myös kysyä jos tahtoo tietää jonkun/jotkut. Okei nyt kommaamaan kaikki!